Kylläpä taasen oli jokavuotiseen tapaan kiva käydä Hippo kisoissa lasten kanssa.
Mukavia muistoja illasta jäi, jotain jäi kuitenkin myös kuvaamatta :D Nimittäin neiti topakka 3v osallistui pallonheittoon, ja heitti pallot sarjatulena niin nopsaan etten kuvaakaan ehtinyt saada. Oli niin kiire pallot heittää, ettei edes noussut seisomaan vaan kyykyltään tempaisi pallot. Kyllä naurua riitti niin äidillä kuin muillakin, nauruun pyrskähdin kun tajusin että kaikki pallot heitetty, tyttö taputtaa ja tuulettaa :D Hmm...se oli siis siinä. Tytsin onneksi siis pelkästä osallistumisesta saa mitalin, koska mitaleitahan sitä hakemaan lähdettiin ihan selkeästi, senhän kertoo jo tämä eka kuva.
Tytsi kun sai lapun rintaansa, alkoi tuuletus :D Eli kisapaikalla oltiin oltu parisen minuuttia.
Hippoa piti tietty käydä moikkaamassa isoveekun kanssa.
Ja mahtavia loikkia pojat ottivat pituushypyssä. 245cm.
277cm.
Ja mikä ihme tämä on, tätäkö täältä nyt sitten lähdettiin hakemaan?? Kimaltelee.. hieno.. joo jätän kaulaan.
Vanhin pojista sai kultaa kaksiottelusta (juoksu 60m sekä pituushyppy).
Keskimmäinen poika sai hopeaa kaksiottelussa (40m juoksu sekä pituushyppy).
Ja vaikka mä joskus vannoinkin, etten ole se kiljuva äiti urheilukilpailuissa...unohdetaan se, tottahan toki minä lapsiani kannustan ja äänekkäästi tietty :D Ja jospa minä seuraavissa kisoissa sitten pistän vielä kaikenlisäksi mahalleni sinne pituushyppypaikalla olevaan hiekkaan ja kuvaan *reps*
2 kommenttia:
oi ihania kuvia, noi mitalikuvat on kyllä mainioita ja kunnon äiti huutaa ja huitoo kannustaessaan, mutta muistaa rehdin urheiluhengen, muille ei buuata<3, onnea menestyksestä hippo-kisoissa, pääasia on se hauskanpito
Aivan ihania kuvia:) Minusta nämä kisat ovat aina maailman parhaita kisoja...siellä kun olen usein hommissakin ollut...niistä oikein nautti kun lasten riemulla ei ollut rajoja:) Voin uskoa sinunkin riemusi:))
Lähetä kommentti