Vähemmän on enemmän vai onko sittenkään aina?

Olen monta postausta tehnyt aiheesta, miksi rakastan askartelua,

tämäkin postaus käsittelee samaa aihetta.

Istut askartelupöydän ääreen, Edessä tyhjä valkoinen korttipohja.

Mahdollisuudet ovat rajattomat, mitä edessäsi voi hetken päästä olla. 

Tämä riippuu toki mm käytettävissä olevasta ajasta, hieman materiaaleista ja välineistä. 

Riippuu myös askartelijasta, että tykkääkö yksinkertaisemmasta tyylistä, tykkääkö haastaa itseään kokeilemalla uutta, tykkääkö tehdä tekniikkakortteja jne. Toki ajatellaan myös sitä, mistä kortinsaaja mahtaa pitää.

Nämä kortit eivät ole valmiita, eikä mitään ole vielä liimattu paikoilleen. 

Kuvat vain pohjustavat ajatuksiani tänään, ajatuksia, jotka haluan täälläkin jakaa.

Kaikissa kuvissa samat perusmateriaalit.

Korttipohja, värillistä kartonkia, valkoista kartonkia ja kukkia.

Tästä lähdetään. 

Juuri tämän yksinkertaisemmalla kaavalla ei voi mennä.

Lisäksi teksti tai numerot, nauhaa ehkä ja kortti voisi olla valmis??

Korttipohja, värillistä kartonkia, valkoista kartonkia ja kukkia..sama kuin edellisessä.

Tässä kortissa kuitenkin tehty kuvioleikkurilla stanssaten kehyksiä. 

(Saman kehystyksen voi tehdä ilman kuvioleikkuriakin, vaikka juomalaisella, piparimuoteilla tai käsin piirtäen, kehystäminen ei siis jää kiinni siitä ettei ole leikkuria!)

Teksti tai numerot, muutama puolihelmi ja nauhaa..voisiko tämäkin kortti olla valmis ja miellyttää jonkun silmää?

Edelleen samat materiaalit kuin edellisissä.

Tässäkin käytetty kuvioleikkuria kehysten tekemiseen ja lisäksi kohotarraa, jolla korttiin saa kolmiuloitteisuutta. Materiaalina kohotarra ei kovinkaan kallis, helppo laittaa, ja tekee kortista omasta mielestä mielenkiintoisemman. 

Nyt korttia tarkastellaan kädessä useasta eri suunnasta.

Kannattiko kohotarraa laittaa, vai olisiko pitänyt mennä samalla kaavalla kuin aikaisempi?

Samat materiaalit, 

mutta entäpä jos käyttäisin kuvioleikkuria ja kohokuvioisinkin paperin?

Näin tulisi erilaista pintaa korttiin, mitä kortinsaaja voisi pitää kauniina, erikoisena,

hiveltää sormella ja ihastella. Tähän meni muutama kymmenen sekuntia. 

Muuttiko näkö parempaan? Kannattiko, vai oliko aivan turhaa?

Edelleen käytössä sama korttipohja, kartongit ja kukat. 

Mitäpä jos näkisinkin vielä hieman enemmän vaivaa, 

ja lisäisin kolmiuloitteisuuden lisäksi korttiin liikkeen ja äänen?!

Onko tämä liikaa? 

Materiaaleina lisäksi edellisiin; läpinäkyvää kalvoa, tehoteippiä, kaksi pientä kulkusta ja strasseja.

Tässäpä ajatuksiani tältä päivältä. 

Nyt menen työstämään näistä raakileista äitienpäiväkortteja.

Mitä parhainta päivää teille kaikille!