....väsynyt, mutta onnellinen...

Olo on kuin maratonin jälkeen, ensin pitkä valmistautuminen, hieman jännitystä, sitten itse "rutistus ja maaliinkin päästiin :D En oikein tiedä mistä aloittaa kertomista, viikonloppu oli niin tapahtumia täynnä, ja pää vieläkin vähän pyörällä, ja korvat lukossa :DD.

Nooh, ensinnäkin Taavaa olen jo kiitellyt aivan mahtavan ja onnistuneen tapahtuman järjestämisestä sekä myös Riittaa, tosin tulen tämän tekemään "pölyn laskeuduttua" vielä uudemman kerran. Voin vain kuvitella, miltä Taavasta tuntuu messujen jälkeen, mä oisin varmaan tarvinnu parin viikon loman messujen perään :D Taavaa kiitän myös suuresti kuljetuspalvelusta sekä vieraanvaraisuudesta *halitus*!

Siis, perjantai meni pakatessa ja yöllä nukuin tietty hyvin (lue: en silmällistäkään). Aamulla sitten junaan ja hirmuisen tavaramäärän kanssa kohti Helsinkiä. Jännitti aivan sairaasti!! Tikkurilassa sitten Taava oli vastassa ja napattiin Riiviö kyytiin ja suunnattiin Sinelliin. Sinellissä ensin kahviteltiin ja syötiin Taavan keikauskaakkua ;D Se on kiireisen naisen elämä kattos sitä, että siinä samalla kun kantaa kakkua, voi ottaa kasvo- ja kokovartalonaamionkin, kun ei muuten ehtis ;D Arjan kanssa juteltiin tovi kuulumisia, ja sitten kierreltiin vähän shoppailemassa ja pää pyörälläni siellä kattelin, ostoksia en juuri tehnyt.
Sinellin jälkeen mentiin Taavalle. Touhuttiin siinä kaikenmoista ja sitten alkoikin ovikello soida ja täytyy myöntää, että mietin pari kertaa, että karkaisinko parvekkeelle, kun ääntä tuli hetkessä enemmän kuin desibelimittari pystyy mittaamaan :D
Ilta meni siis leppoisasti mahtavien ihmisten kanssa naureskellessa ja jutellessa sekä manikyyrissä sai hetken nauttia myös :) unohtamatta tietty iiihanaa mangopiirakkaa jota siis helposti voi syödä välipalana, kahvin kanssa, iltapalana ja vähän aamullakin :D Kiitos Heli! Taavan blogissa tästä illasta on kerrottu enemmän kera kuvien. Kiitos teille kaikille mahtavasta illasta, oli ihanaa saada monelle blogille oikeat kasvot!

Porukka kun lähti poies, ei suinkaan tullu vielä hiljaista, pitihän meidän tietty Taavan kanssa höpötellä :) Puoli kaksi todettiin, että juttua riittäis vaikka kuinka, mutta silmät ei enään pysy auki :D
Muutama tunti unta ja sitten alkoi messuihin valmistautuminen. Nopsaan sitä sitten tapahtuikin, kun oli paljon porukkaa ja Taavan kantava ääni :D ...."ai nytkö me niinku mennään ";D

Messuilla sitten pöydät laitettiin saliin ja sitten Heli tulikin jo ja alettiin laittaa pöytää kuntoon.
Kun ovet sitten avattiin, voi mahdoton sitä ihmismäärää!! Ja kuinka iloisia ihmisiä!! Minulla oli tarkoitus demoilla, mutta kun näin että ihmiset ovat tulleet shoppailemaan, eipä siinä voinut alkaa demoilemaan. Hälinässä oli aivan mahdoton myöskään katsella kenenkään nimilappuja (ikävä kyllä), joten moni ihana blogituttavuus jäi "kunnolla näkemättä" ja jutella en ehtinyt kuin muutaman ihmisen kanssa, tosin nämä kenen kanssa ehdin muutaman sanan vaihtaa olivat juuri niin ihania ihmisiä kuin olin ajatellutkin :)). Kaikkia olisin halunnut tietty moikata, mutta tämä nyt ei vaan ollut tällä kertaa mahdollista. Pakko myös sanoa omaksi puolustukseksi, että en siis ole tarkoituksella ollut töykeä ellen ole moikannut, vaan oli "kiirusta töissä" :)

Ja voi kaamia, kuinka nopsaan aika aina meneekään, kun nauttii olostaan!! Pian messut sitten olivatkin ohi ja kotimatka alkoi. Tampereelle menin Helin kyydissä ja junalla siitä sitten kotio. Mies tuli junalle vastaan ja sain myötätuntoisen katseen kun hän rinkan nosti olalleen..."että kiviä sitten olet kannellut koko viikonlopun mukanas" :D

Että tällaiset tunnelmat ja fiilikset.

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, koska tästä kaikesta uudesta ja ihmeellisestä menin ilmeisesti shokkiin ja kamera oli koko viikonlopun ajan takin taskussa :D Onneksi monella on kamera mukana ollut ja käytössäkin ihan, että pääsee katsomaan uudelleen tunnelmia ja fiilistelemään.
Ja kuten arvata saattaa, en ehtinyt shoppailemaan juurikaan, mutta tämä ei ollut tarkoituskaan. Pääasia oli, että edes vilaukselta pääsin näkemään tätä laajaa askarteluporukkaa ja tämä ei todellakaan ollut viimeinen kerta...ainakin Raumalla sitten viimeistään nähdään uudelleen!!

Askartelun ja blogin saralla taitaa tämä viikko olla aika hiljaista, meidän termiitti täyttää kuusvee tällä viikolla, joten pitää aloittaa juhlavalmistelut :)

Oikein mahtavaa viikkoa kaikille, ja kiitos vielä.

-se väsynyt, mutta onnellinen-