Voi sitä yhdessä skräpätä, tavallaan :D

Vaikken kovaan ääneen täällä blogissani huutelekkaan ystävistäni, niin nyt voin vähän kiekaista ;D Mehän siis ollaan Pipaiitan kanssa hyviä ystäviä, tutustuttiin askartelutapaamisen yhteydessä ja hetihän meistä sielunsiskoja tuli. Ollaan nähty viimeisen vuoden aikana askartelun merkeissä monen monituista kertaa, puhelimessa naureskeltu monena yönä kyyneleet silmissä, mutta ollaan me nähty myös silleesti että on nämä lapsukaiset mukana.

Kesällä päätettiin sitten tehdä retki uimarannalle ja kyllä meillä hauskaa olikin (ja hampaat täynnä hiekkaa kun eväitä syötiin :D), kerrassaan ihanat muistot jäi tuosta retkestä :) Kun sitten kuvat tulivat, kysyin Pipaiitalta, josko tehtäisiin skräppisivut samoista kuvista, eli sellainen leikkimielinen haaste pystyyn ;D Tällainen haaste onkin aika harvinainen, että kahdella skräppääjällä samat kuvat ja niistä sitten pitäisi sivu/sivuja tehdä :) Molemmilla siis oli alunperin samat kuvat ja sovittiin päivämäärä, ja tänään on SEPÄIVÄ vihdoin ja vimein ja jännityksellä odotan, että pääsen kurkkimaan Pipaiitan tekemiä sivuja/sivua :)) Kiittis ystis kun otit haasteen vastaan..sä oot ihq kaveli *halitus*. Ja seuraava haastehan on tehdä näistä samoista kuvista vuoden päästä uudet leiskat eli siis päivämäärä on syyskuun viimeinen 2010 *tirsk*. Onhan riittävän pitkä aika suunnitella :D

Moneen kertaanhan näistä kuvista ja sivuista on juteltu, mutta mitään tietoa minulla ei Pipaiitan sivuista ole. Itse kun tykkään mahdollisimman yksinkertaisesta, päätin valita valkoisen taustan, kun halusin kuvien tulevan mahdollisimman hyvin esiin. HiRRRmuisesti sivussa siirtokuvia erilaisia, minä kun niistä niin tykkään :) Ekaa kertaa tein tällaisen aukeaman, eli kaksi sivua samasta aiheesta. Sivut valmistuivatkin nopsaan, tykkäsin niin kuvista ja niiden kertomasta tarinasta. Ainut mikä teetti ongelmia ja vei aika,a oli tuon pennin löytäminen...tiesin, että johonkin olin sen jemmannut mutta...kolme viikkoa meni ja sitten löytyi (en toki koko aikaa etsinyt :DD).




Nämä laulunsanat kuvaavat lapsukaisia tosi hyvin, yhteistä kieltä kun ei vielä tuolloin juurikaan ollut, mutta siitä huolimati leikki onnistui ihanasti ja nauttivat toistensa seurasta :)Ja loppuun on vielä sanottava, että parhaat naurut syntyi siitä, kun me äidit otettiin näitä kuvia ja lapset istuivat penkillä, näkyi ulkopuolelle meidän aikuisten varpaat ja meidän äänet...oiiii, ihana pusu, anna vielä toinen pusu...jne. Kun sitten hoksattiin, että rannalla muitakin ja saattaa vähän naurettavalta kuulostaa ja näyttää meidän touhut, eikä kaikki tajua että siellä meidän aikuisten lisäksi kaksi lasta, johan repes :D (tämä pitkänä tarinana sivun takana).